”Kun on ensin väsänny koko yön jotain vaunuu ratapihalla ja sitten väsyneenä vaeltanu toistakymmentä kilometriä kyttäämään, kun sieltä tulee se juna, jossa on sun piissit. Kyllä sitä tsiigaa muna pystyssä ja hyppii ja hurraa ja halaa kavereita. Se on varmaan yhtä hieno tunne kuin jos olis poliisi ja menis kotiin, kun on just ampunu jonkun”, analysoi Pete harrastuksensa huikeimpia elämysmatkoja miltei liikuttuneena. Juuri junat ovatkin graffitistin unelmakohde. ”Sanotaan, että tää on organisoitua toimintaa ja että me terrorisoidaan jotain tiettyjä junia. Paskan marjat mä maalaan mihin mä haluun. Ei ole mitään väliä mihin se juna kulkee. Kunhan se kulkee”, ärähtää Pete. (lainattu tekstistä:Helsinki graffiti all night long)
Turku |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti